Olen viime aikoina törmännyt eri lähteissä ja aivokopassani muistutuksiin siitä, että kannattaisi kuunnella itseään ja omia haaveitaan, pyrkiä niitä kohti, mennä ja laittaa ne toteutumaan. Minullakin on jo vuosikausia ollut unelmana jonkinsorttisen blogin pitäminen: en vain ole päässyt itseni kanssa yksimielisyyteen siitä, mitä blogini voisi käsitellä. Mielessä on pyörinyt kaikenlaista urheiluun, omaan ammattiin, matkailuun, ruokaelämyksiin ja lapsiperhearkeen liittyvää, mutta suurimman kompastuskiveni olen ehdottomasti itselleni kehittänyt blogin nimestä. Sillä katsokaahan, mitä kaikkea minäkin olen meinaillut:
Sporttimude. No tämä itse asiassa on jo olemassa. Sillä olenhan äiti ja tykkäänhän urheilusta. Lyhyt ja napakka, mutta ehkä liian jähmeä ainakaan ammatillisiin teksteihin tai äikänopen ideoiden aarrearkuksi.
Mum's the word. Ajattelin, että olisi hauska ja englantia Shakespeare, mutta joku siinäkin mätti.
Sunny side up. Häämatkalla Karibian risteilyllä söin joka-aamuisen aamupalani näin, ja sitähän tämä blogimaailmakin usein on: aurinkoisemman arjen näyttämistä ulospäin. Mutta mieheni mukaan liian ruokavibamainen.
Ironmam. Mieheni oivallinen keksintö. Tämäkin on olemassa, mutta sitä ei vaan löydä mistään. Kauhean kätevää.
Niinpä tänään sitten hiffasin, että miksi ihmeessä keksiä pyörää uudelleen, kun minullahan on jo tämä alun alkaen tulille laitettu blogi, jonka nimi on kyllä pitkä ja joka on aikoinaan perustettu kuntoiluhaasteen seurantaan, mutta joka muotoutuisi helposti muihinkin käyttötarkoituksiin ja jonka nimen voisi vaikka tarvittaessa lyhentää E.k.a:ksi.
Joten tällä mennään - katsotaan, kuinka pitkälle tällä kertaa :D
